Valoisaa pikkujouluviikonloppua

Pikkuherran keramiikkateokset on

päässeet joulutähden kaveriksi,

dinosaurus on ihan eka työ kolmen vuoden takaa,

ja omakuvapatsas tältä syksyltä.

Tonttu pitää huolta, että

tupa on turvallinen...

Joulutähti valon tuo....

Viimevuotinen keramiikkakurssin tuotos...

Valoa ulos illan pimeyteen...

lumettomaan sellaiseen...

Pikkujouluksi vaihdoin verhot ja 

laittelin valoja ja uusia hopeisia kuusia.

Tunnetko tuoksun?

Löysin ihanat kuuset 

olohuoneen ikkunoihin...

hopeiset, aavistuksen kimaltelevat ;)

++++++++++++++++

seuraavan kauniin runon kera toivotan 

teille kaikille ihanaa pikkujoulua ja 

alkavaa adventtiaikaa - nautitaan

Joulun odottelusta, 

lämmin tunne sydämessä.

PIENI LIEKKI

TÄNÄÄN SYTTYY

TALVEN SYNKKÄÄN

PIMEYTEEN.

PIENI LIEKKI 

VALON ANTAA,

TOIVON TUIKKEEN

SYDÄMEEN.

PIENI LIEKKI

PIMEYDESSÄ

NYT VOI OLLA

JOKAINEN.

PIENI LIEKKI,

JOKA KANTAA

VALON LUOKSE

KAIKKIEN.

- A-M Kaskinen -

Torstain ajatelmaa...

Positiivareiden
Juhani Töytäri on kirjoittanut seuraavasti:

Kun oli talvi, toivoin että olisi kesä.
Kun oli vaikeaa, toivoin että olisi helpompaa.
Kun oli maanantai, toivoin että olisi perjantai.
Kun olin lomalla Lapissa, mietin olisiko sittenkin
   pitänyt mennä etelään.
Kun katselin televisiota, toivoin että olisin 
   lähtenyt lenkille.
Kunnes asetin itselleni tavoitteet ja
   opin vihdoinkin olemaan siellä missä
   olin, koska nyt tiesin,
   että se oli se paikka jossa halusinkin olla.

+++++++++

Ajattelemisen arvoista, eikö totta ?
Ja niin usein moni meistä on ajatellut juuri tuollaisia ajatuksia -
ja ajattelee edelleen ;)
Mutta mitä jos...
            mitä jos ....
opettelisikin uuden tavan ajatella? Olisiko hullua? 
Ehkei - voisipa se tuoda mukanaan
sielunrauhaa ja tyyneyttä, kykyä nähdä olennainen ja 
hyväksyä tekemänsä ratkaisut
sen kummemmin arvostelematta niitä.

Näitä "vaihtuvia tauluja" tehdessäni

ole ollut yllättynyt siitä, miten se vie mukanaan,

päässä ei ole yhtään stressaavaa ajatusta,

ajankulku häviää,

ihania muistoja tulvahtaa mieleen 

valokuvia valitessa 

ja

lauseita tauluihin miettiessäni tai etsiessäni,

pysähdyn usein niiden sanojen äärelle...

ne rauhoittavat ja avaavat silmiä katsomaan

asioita uudella tavalla -  taikka muistuttavat siitä

mikä on tärkeää, mikä on tunne syvällä sydämessä...

Vähän sama kuin kulkeminen luonnossa on aina ollut minulle 

"se juttu"....joka helpottaa pahaa oloa, rauhoittaa, laittaa arvot oikeeseen

järjestykseen....

Onkin ollut ihanaa löytää myös jotain muuta samankaltaisesti vaikuttavaa,

mutta niin erilaista puuhaa.

+++++++++++++++

Monella on varmaan tällaisia terapeuttisia läsnäolon 

huomaamatta tilaa valtaavia harrastuksia taikka

lempipuuhia.

Yksi kutoo,

yksi kirjoittaa,

yksi laulaa,

yksi tanssii...

mikä sinulle on sellainen puuha, missä

unohdat kaiken muun paitsi sen mitä olet tekemässä?

NÄISSÄ TUNNELMISSA

TORSTAI-ILTANA,

OIKEIN MUKAVAA

ILTAA KAIKILLE!

Marraskuun viimeisiä viedään....

Vielä muutama päivä marraskuuta jäljellä.
(Kuvat tässä postauksessa ovat viikonlopun huurrehetkistä.)

Alkaa joulukuu ja joulun odotus voi virallisesti alkaa....
...vaikka olisikin jo nyt ottanut vähän varaslähtöä ;) ;) 

Mielestäni se joulun odotus - ja paikkojen koristelu pikkuhiljaa,
rauhalliset kynttilähetket, leipomiset, ulos tehtävät mm.kuusikoristeet/kranssit,
valot joita lisää ulos pikku hiljaa ja pikkujouluna sitten sisälle - on parasta aikaa.

Joulun pyhät menee niin äkkiä, että on mukavaa kun
on nauttinut tunnelmasta jo kuukauden ennen sitä.

Pikkumies odottaa joulukalenterien avaamista kuin kuuta nousevaa.
Hänellä on sellainen iso tonttu, jossa on ommellut taskut joka päivälle, niihin
tonttu sitten sujauttaa öisin jotain pikkuista.

Tämä syksy on mennyt äkkiä, se on ollut hyvä syksy -
olen nauttinut syksystä kokonaisuudessaan ehkä ensimmäistä
kertaa elämässäni.  
Ihanaa kun on löytänyt itsestään jonkinlaisen uuden puolen, eikä niin
huonon ollenkaan. ;)

" Minkään ei tarvitse olla tylsää.

Anna mielikuvetuksesi lentää.

Älä hyväksy arkisia rutiineja itsestään selvinä,

muuta ne mieleisiksesi ."

++++++++++++

TOIVOTTELEN TEILLE
KIVAA

KIITOLLISUUDENTÄYTEISTÄ

KARKINMAKUISTA

KANELINTUOKSUISTA

KYNTTILÄN VALAISEMAA

KESKIVIIKKOA.

Piipahdus mökille sunnuntaina

Kävästiin sunnuntaiaamulla mökillä katsomassa, josko
viimeviikkoiset 2 myrskyä ovat siellä tehneet jotain tuhojaan.

No, kaikki oli kunnossa, mitä nyt hirveä määrä risuja lojui maassa
eli kevät on sitten hyvä aloittaa risukuntoilulla ;)

Venepoukama oli jo sen verran jäätynyt, että ihan sai airolla hakata rikki, jotta päästiin 
avoveteen asti, joten varmaan olikin ihan viimeisiä hetkiä käydä
mökillä ennen kuin veneellä ei enää pääse.

Katsotaan millaiset ovat talven jääkelit - tuleeko kestävää jääpeitettä vaiko ei ?
Se on täällä etelässä aina vähän arvoitus.

Vesi oli tosi ylhäällä,

päätyniemen kalliotkin olivat veden peitossa,

tuuli puhalsi reippaan hyytävästi.

Mutta auringonnousu oli upea.

Joutseniakin oli vielä paljon lahdella.

Vietiin vähän rautaromua keräyspisteeseen, kun

vene oli tyhjä - kesällä kun pakkaa olemaan 

liian täyttä romun kuljetukseen kun on pari 

koiraa ja ruoka- ja vaatekamppeen mukana.

Pieni vene on hetkessä täysi ;)

Toivotankin rakkaalle mökille hyvää talviunta -

me tullaan käväisemään sitten kun

jäätä pitkin päästään :)

TUNNELMALLISTA

TIISTAITA

KAIKILLE :)

Vuosi kuvina ...ja vähän muutakin...

Kiitos Seija täältä ihanasta blogistaan
haasteesta kuvata vuosi kuvina, kuukauden välein samasta paikasta...
ja koostaa ne sitten vuoden kuluttua yhteen.

Mietin ensin, että minkä ihmeen paikan ottaisin - mökkiranta olisi ihanne, mutta sinne ei pääse välttämättä moneen kuukauteen jos ei jäitä ole meressä...
toisaalta taas kesäaika on haastava, käydään kotona ainakin loma-aikaan vain pihan ruoho leikkaamassa, joten kohde ei voi olla kovin kaukana täältä pihasta.

Siispä ei muuta kuin kamera käteen ja ulos kotipihaan.

Kuvat on otettu 23.11.2013 aurinkoisena marraskuun päivänä:

Etupihaa päädyn puoleta kuvattuna.

Nämä kaksi kuvaa ovat takapihalta kuvattu etupihalle päin.

Kalliolta pihasaunalle.

Saunapolulta kohti takapihan punaista

muumimökkiä.

Kovin eivät ole kummoisia nämä kuvat, mutta 

toivonmukaan niistä tulee vuoden aikana ilmi

erilaisia muutoksia...

lunta

kukkia

lehtiä

valoja

varjoja...

Mutta nyt on haaste laitettu alkuun...

enää ei pakiteta taaksepäin :)

Kiitos Seija :)

++++++++++++++++++

Viikonloppuna sain kuvailtua paljon muutakin, niistä lisää tulevalla

viikolla (auringon paistetta, huurretta, mökillä poikkeamista)

tähän vielä muutama kuva ihan

vaikka vaan iltaasi väriä

tuomaan.

Ilta hämärtyy...

Vielä saa tuoretta persiljaa...

Karviaisen lehti sinnittelee ja nauttii auringosta...

Pikkumies ja viikon vanha

(käytettynä tosin ostettu)

krossipyörä ;)

Auringon hehkua metsälenkillä...

Ja taas kerran...

yksinkertainen on kaunista.

SUNNUNTAI-ILTASI

OLKOON IHANA

JA LÄMPÖINEN,

JA UUSI VIIKKO

ALKAKOON
ILOISELLA MIELELLÄ,

ARJEN ILOT HUOMATEN.

Aavistus talvesta - ensilumen päivä.

Vihdoin ja viimein -
valkea hentoinen peite odotti aamulla
ulko-oven takana :)

Vettä satoi jo päivällä, mutta
ei se vielä voittoa saanut lumesta.

Joka vuosi se ensilumi

osaa ilahduttaa,

piristää, 

hämmästyttää.

Askel kevenee,

laulattaa,

olo on toiveikas, odottava,

ihana valkea lumi.

Nautin tästä päivästä, huomenna

kenties maa on taas musta,

mutta se ei vie pois sitä

toisasiaa, että 

tänään 21.11. on

ENSILUMEN PÄIVÄ :) :)

+++++++++++++++++++++++

Loppuun vielä käsiteltyä kuvaa

jonka myötä toivotan kaikille

LÄMMINTÄ, 

KYNTTILÄNLOISTEISTA,

TOIVORIKASTA

TORSTAI-ILTAA.