Lunta odotellessa

torstai 28. marraskuuta 2013

Torstain ajatelmaa...



Positiivareiden
Juhani Töytäri on kirjoittanut seuraavasti:

Kun oli talvi, toivoin että olisi kesä.
Kun oli vaikeaa, toivoin että olisi helpompaa.
Kun oli maanantai, toivoin että olisi perjantai.
Kun olin lomalla Lapissa, mietin olisiko sittenkin
   pitänyt mennä etelään.
Kun katselin televisiota, toivoin että olisin 
   lähtenyt lenkille.
Kunnes asetin itselleni tavoitteet ja
   opin vihdoinkin olemaan siellä missä
   olin, koska nyt tiesin,
   että se oli se paikka jossa halusinkin olla.

+++++++++

Ajattelemisen arvoista, eikö totta ?
Ja niin usein moni meistä on ajatellut juuri tuollaisia ajatuksia -
ja ajattelee edelleen ;)
Mutta mitä jos...
            mitä jos ....
opettelisikin uuden tavan ajatella? Olisiko hullua? 
Ehkei - voisipa se tuoda mukanaan
sielunrauhaa ja tyyneyttä, kykyä nähdä olennainen ja 
hyväksyä tekemänsä ratkaisut
sen kummemmin arvostelematta niitä.









Näitä "vaihtuvia tauluja" tehdessäni
ole ollut yllättynyt siitä, miten se vie mukanaan,
päässä ei ole yhtään stressaavaa ajatusta,
ajankulku häviää,
ihania muistoja tulvahtaa mieleen 
valokuvia valitessa 
ja
lauseita tauluihin miettiessäni tai etsiessäni,
pysähdyn usein niiden sanojen äärelle...
ne rauhoittavat ja avaavat silmiä katsomaan
asioita uudella tavalla -  taikka muistuttavat siitä
mikä on tärkeää, mikä on tunne syvällä sydämessä...

Vähän sama kuin kulkeminen luonnossa on aina ollut minulle 
"se juttu"....joka helpottaa pahaa oloa, rauhoittaa, laittaa arvot oikeeseen
järjestykseen....

Onkin ollut ihanaa löytää myös jotain muuta samankaltaisesti vaikuttavaa,
mutta niin erilaista puuhaa.

+++++++++++++++

Monella on varmaan tällaisia terapeuttisia läsnäolon 
huomaamatta tilaa valtaavia harrastuksia taikka
lempipuuhia.
Yksi kutoo,
yksi kirjoittaa,
yksi laulaa,
yksi tanssii...

mikä sinulle on sellainen puuha, missä
unohdat kaiken muun paitsi sen mitä olet tekemässä?

NÄISSÄ TUNNELMISSA
TORSTAI-ILTANA,

OIKEIN MUKAVAA
ILTAA KAIKILLE!

10 kommenttia:

  1. Onnistuiskin joskus unohtamaan kokonaan tuon "jossittelun" ja nauttis vaan hetkestä "tässä ja nyt" :)

    Mulle on tuo valokuvaus sellainen asia, missä unohdan kaikki maailman murheet ja sen jälkeen tietty vielä kuvankäsittely vie mennessään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)
      valokuvaus onkin oiva keino keskittyä just siihen mitä on tekemässä, siinä ei paljon muuta mietitä ;)

      Poista
  2. Kaunis postaus*huokaus*..
    Jossittelu kuuluu moninkin elämään ja etukäteen ns.sureminen..
    Kyllä luonto on se mikä minut rauhoittaa.Metsä ja hiljaisuus.
    Luonto ja puutarha se on siinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :)
      Luonnossa on kyllä kaikki ainekset olemassa jolla mielen saa rauhoitettua.

      Poista
  3. Metsä vie minut mennessään,joskus mietin olenko edellisessä elämässäni ollut menninkäinen :-)
    Myöskin puutarhassa puuhastelu tai ompelu saa minut rentoutumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menninkäisenä on voinut olla kivaa ;) ...sitä kun ei koskaan tiedä....
      Puutarhan hoito on hyvinkin terapeuttista hommaa, rikkaruohojen kera hiipi kompostoida ainakin pienet harmitukset pois mielestä.

      Poista
  4. Ihana postaus jälleen ♥
    Upeita tauluja ja ajattelemisen aihetta.
    Hyvää viikonloppua Hanna :)

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. eikös vain ? Kumpa vaan aina nämä asiat muistaisi ;)
      Mukavaa viikonloppua sinulle.

      Poista

Ihanaa kun vierailit blogissani - vielä ihanampaa jos jätät minulle viestin :)