Lunta odotellessa

torstai 31. lokakuuta 2013

Pimeästä sateisesta metsästä takaisin tuvan lämpöön

Tulin tuolta pimeyden keskeltä sateen ropinan saattelemana takaisin tuvan lämpöön.

Koirien kanssa olin lenkillä ja taskulampun avulla näki hyvin tuttuja polkuja tallailla.

Oli kivaa kun oli kunnon varusteet päällä.

Kuvia ei siltä reissulta (yllätys, yllätys ;)  ) ole, mutta laittelen tähän pari kuvaa viime viikonlopulta,
tuokoon ne syksyistä valoa ja rauhaa torstai-iltaasi:


Aurinko paistelee metsän takaa.


Syysauringon upeaa lämpöä.


Kun tulee pimeää, on tällainen juttu
valaisemassa paljuhetkeä saunan lomassa,
toki lisänä elävät tulet lyhdyissä ja 
ulkotulissa.


Pilvet kulkevat taivaalla - muuttuvat hetki 
hetkeltä, välillä menevät kovaa ja välillä hiljaa,
vaihtaen väriään ja muotoaan.


++++++++++++++++++

Vielä muutama askartelukuva, ja 
sitten saunaan ja syömään 
uunituoretta itse tehtyä leipää :)


Mökkirannan koivuja...


Soutupaatti sumuisessa mökkirannassa.


Tommi puhaltelee saippuakuplia...


Jasmikkeen kukka paistattelee auringossa...


Valokuvassa kastepisaraisia heiniä (eivät tosin tässä näy).
Ja nyt näkyy se tausta jonka tauluille tein.

Ihanaa torstai-iltaa teille,

huomenna on luvassa hämähäkkejä ja kurpitsoja....
jos vaan koneelle kerkiän...


tiistai 29. lokakuuta 2013

Tänään haluan kirjoittaa teille pätkän vuoden 2012
Hyvän mielen päivyristä.

Sitä ennen pari syksyistä kuvaa:


Syysherkkua - karpaloa, nams :)


Auringon hohteessä pieni
heinäpläntti keskellä
metsää...
Ilta-aurinko niin ihanasti
teki valotaikojaan.

Sitten teille ajattelemisen aihetta:

"HETKI AJATUKSELLE:

Muistele jotain onnellista ja rauhallista
ajankohtaa elämässäsi.
Lepää siinä.
Jokainen hetki on niin rikas, että siitä voi nauttia
koko ikänsä. Juttele ja leiki lasten kanssa.
Päästä sisälläsi oleva kiireetön pieni
ihminen esille.

Anna itsellesi aikaa laiskotteluun ja joutenoloon.
Lepo ei ole ylellisyyttä vaan välttämättömyys.
Käytä aikaa ajattelemiseen. Toiminta on hienoa ja välttämätöntä,
mutta hyödyllistä se on vain, jos sitä on harkittu, mietitty ja pohdittu.

Kun huomaat hosuvasi ja hermoilevasi, pysähdy!
Kysy itseltäsi, miksi hosut ja hermoilet?
Vastaus voi auttaa sinua ymmärtämään itseäsi paremmin.

Ihmettele kaikkea. Ilman uteliaisuutta elämä on pelkkää
olemista. Anna olla. Usein on vaikeinta olla tekemättä
mitään....ja viisainta.

Lähde kävelylle ilman päämäärää. Jos kävelet vain päästäksesi johonkin,
pilaat kävelemisen riemun.
Kysy itseltäsi kiireen ja kaaoksen keskellä, mikä on oikea tapa toimia.
Luultavasti jo tiedätkin, mikä on hullusti. "

++++++++++++++

Siinäpä sitä taas vähän vinkkiä rauhoittumiseen keskellä hektistä 
arkiviikkoa.


Koirat rauhoittuvat kesken lenkin kun emäntä
kuvailee.


...Ja emäntä rauhoittuu esimerkiksi katsellen
kynttilän elävää kaunista liekkiä.

TIISTAITOIVOTUKSIN
Hanna





maanantai 28. lokakuuta 2013

Askartelua

Sain muutaman sivun taas valmiiksi tauluuni, onhan
tämä vielä tällaista hakemista ja kokeilua, mutta siitä se lähtee -
maasta se pienikin ponnistaa  ;)

Kuvan laatu on jälleen surkea, mutta idea tullee selväksi?


Tämä sivu on koottu Kanarian-lomalta otetun kuvan 
ympärille...sehän on ideana, että kun näitä tauluja seinällä katselee, tuo 
kuva aina jotain muistoja mieleen.



Tämä on kanssa etelän lomalta kuvattu 
valokuva - oli hienoa seurata valtavia aaltoja rannikolla
tuulisena päivänä...


Siinä isä ja poika nauttivat juhannuksesta mökillä 
edelliskesänä - mielestäni kuva on ihan hirmuisen täynnä
hellyyttä ja rauhaa.


Edelleen kuva lomalta...
aika pysähtyi, 
aurinko helli,
vesi oli lämmintä ja 
pikkumies upputuneena hiekkalinnan tekoon :)
Aikaa tästä on pari vuotta...
unelmissa olisi joskus vielä päästä aurinkoon
lomailemaan 
(sitten joskus kun kotimaan rahareiät antavat sen verran myöden ,
että liikenisi laittaa hieman reissuunkin..)

Näitä on kyllä yllättävän ihana väsätä...
kuvat eivät jää vain koneen muistiin vaan 
pääsevät ilahduttamaan seinälle ja 
tuovat muistoja ja 
hyvää mieltä jokaiseen päivään.

Taito tehdä näitä kasvaa varmaan ajan kanssa ja joskus 
nämä alkuajan harjoittelut näyttävät varmaan alkeellisilta,
mutta itselleni tulee kyllä tosi hyvä mieli
näitä tehdessä -
se on kai se pääasia.

Ja olisi se hieno tietty saada hyvälaatuisia kuvia tänne blogiinkin - täytyy
harjoitella noita kameran säätöjä, kun
sisätiloissa kuvaaminen ei oikein multa
onnistu....

IHANIA HETKIÄ TEILLE,
KAIVELKAAHAN ESIIN VANHOJA
VALOKUVIA JA
UPPOUTUKAA MUISTELMIIN.


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Ei läheskään tipaton lauantai ;)







....ja kyllä sitä itsellekkin maistui kylmä siideri
paljussa löhöillessäni, jottei ihan vaan luonnon piikkiin menisi
tämä ei niin tipaton lauantai ;)

Mutta kyllä  tasasen tappavaan tahtiin tuli sitä vettä pitkin päivää.
Lämmintä oli ja kyllä sitä pariin otteeseen tuli metsälenkilläkin käytyä.

Tänään on ollut jopa pieniä aurinkoisia hetkiä 
ja aivan ihanan lämmintä kun on ollut aika lailla tyyntä.
Hieman oo laitellu  pihaa talvikuntoon  ja
käytiin pikkuäijän kanssa katsomassa Lentsikat -leffaa 
(kera iiiiiiisssssooonnn popcornastian :) tietty)

Kellot on saatu siirrettyä ja illat siis pimenee - taskulamppu tulee 
olemaan kova sana tästä lähtien 
jokapäiväisessä koiranulkoilutusrumbassa...
meillä kun ei noita katuvaloja täällä metsässä kasva !


On ollut ihanan leppoisa viikonloppu,
toivottavasti sinullakin 
on ollut onnistuneita hetkiä!



lauantai 26. lokakuuta 2013

Varjoja ja askartelua

Bongasin mukavia varjoja eilen iltapäivän lenkilläni.

Aurinko paisteli ja piti ottaa kamera mukaan, kun lauantaiksi oli luvattu vesisadetta
taivaan täydeltä.



Koirista tuli iltapäivän syysauringossa
hauskoja pitkulaisia varjoja.


Puolukka loi varjonsa läheiseen puunrunkoon.


Kaarna on saanut hienoja koristeita.


Metsätien varrella oli uusia tukkipinoja,
kaadetun puun pinnalle loi pieni kuusi
oman varjonsa.

"ILO PIILEE PIENISSÄ ASIOISSA.
JOS ET KATSO TARKKAAN.
ILO MUUTTUU
NÄKYMÄTTÖMÄKSI"

+++++++++++++++++

Sain hieman perjantai-iltana myös askarreltua:
sain valmiiksi ekan sivun taluuni, johon on siis aina tarkoitus
vaihdella kuvaa joko päivittän, viikoittain taikka
silloin kun siltä tuntuu.

Taulun pohjan väsäsin vanhoista päreistä ja maalasin
ne kuultomaalilla ruskeiksi, samalla sävyllä
kun on meidän eteisen puupinnat ja paneelit maalattu.

Pyykkipojat kiinnitin yläreunaan, 
niihin saa sivut sitten mukavasti kiinni.

Kuvat on vähän epätarkkoja, mutta eikös niistä jonkin käsityksen saa?



Tänä aamuna väsäsin vielä kiitoskortin työkaverille,
joka on niin ihana että neuloo mulle 
pipon ja pitkän tuubihuivin (itse kun en osaa neuloa ollenkaan).
Korttin laitoin neulekuviopaperia,
nuppineulapaperia ja liimailin
vielä nappeja koristeeksi.

Sekin kuva on laadultaan aika kehno....


Tällaista puuhastelua,
ja sama jatkuu tänään kun on sadepäivä niin voi hyvällä omallatunnolla
vähän istuskella sisälläkin.

"KUN PÄIVÄN SARASTUS VAIHTUU
TUMMUVAKSI YÖKSI.
KUN YMPÄRILLE LASKEUTUU
HILJAISUUS.
ON VAIN IHMINEN YKSIN
ITSENSÄ KANSSA,
JOTTA EI UNOHTAISI KUKA OIKEASTI ON"

+++++++++++++

Rauhallista sateenropinan 
täyttämää lauantaita

toivoopi Hanna



torstai 24. lokakuuta 2013

Lempirunoni


Tämä Eino Leinon runo on ja pysyy 
suosikkinani vuodesta toiseen:

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämmessäin
niin suuri, outo ja uus?

Minä kuulen, kuin kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja touot muut.

Kaikk`on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk`on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.




Jollei tuon runon lukemisessa mieli rauhoitu,
niin ei sitten missään.

Paljon on muitakin ihastuttavia ja koskettavia
runoja, mutta tämä on ollut niin kauan kuin muistan
aivan ehdoton suosikkini.

Onko sinulla jokin lempiruno, joka pitää
pintansa vuodesta toiseen, vaikka kaikki muu
ympärillä muutuisi, tuo säilyy?


Tähän loppuun vielä tällainen
KESÄHERKISTELYkuva:)

Rauhaisaa
loppuviikkoa
kaikille!


tiistai 22. lokakuuta 2013

Kiviin kirjoitettua

Pidätkö kivistä?
Keräätkö niitä kenties?
Harrastatko kivien maalaamista?
Reunustatko kukkapenkkisi kivin?

Itse pidän kivistä, 
niillä on paljon hienoja muotoja, värejä, sävyjä.
Osa tuntuu sileiltä, osa karheilta.
Osassa kasvaa sammalta, osassa jäkälää...osan on vesi huuhdellut putipuhtaaksi.

Kannan hienoja pieniä kiviä kotiini kun satun sellaisen löytämään, niitä on olohuoneessa parissa 
puukiulussa.

Kivissä on jotain mystistä, jotain pysyvää..






Kirjasta Eheyttävä luonto olen poiminut pieniä
otantoja tekstistä :
"Vaikka nykykultturissamme kivet ovat "vain kiviä", ne silti ikään kuin kommunikoivat löytäjänsä kanssa, monet tuovat niitä kotiinsa koristeiksi ja hyvän olon tuojiksi.

Kivien parantavaan voimaan on uskottu vuosituhansien ajan.
Tunnettuja parantavia kiviä ovat olleet mm.
vuorikristalli, lasuriitti, ruusukvartsi, ametisti....

Kiviä on käytetty vatsa- ja sydänkipujen lievittämiseen,
niiden on uskottu parantavan pääkipua, laskevan 
verenpainetta , auttavan unettomuuteen ja lujittavan tahtoa...
ja lämmitettyinä ne auttoivat tulehduksiin ja turvotuksiin.

Kaikilla kivillä on erilaisia parantamis- ja hoitotarkoituksia.

käsitys kiviin kätketystä voimasta on hyvin vanha ja se tunnetaan
monissa kulttuureissa ihmiskunnan historiassa.

Alkuperäiskansat ajattelivat, että kivet säilyttävät hengen ja
kuolleiden henki on kivissä. Perustuukohan tähän uskoon
meilläkin vielä käytössä olevat hautakivet?

Monet ihmiset keräävät kiviä ja koristeina ne antavat virkistystä ja voimaa.
Kivet voivat olla myös terapiavälineitä esim. stressinpoistossa. 
Kiviä käytetään nykyisin myös hieronnan apuna: kuumakivihieronnassa
lämmitetään sileitä kiviä, joilla kehoa sivellään pitkin liikein.

Kiviin on liitetty monenlaisia maagisia uskomuksia; on 
onnenkiviä ja suojeluskiviä. "

Luulisinpa että googlettamalla löytyy paljon tietoa erilaisista
kivistä ja niihin liitetystä historiasta, jos jollekin heräsi halu
kaivella asiaa vähän syvempään ;)






Lämmintä syysiltaa sinulle 
lukijani :)



maanantai 21. lokakuuta 2013

Huurretta ja jäätä

Aamulla oli tässäkin kolkassa maata 7 astetta pakkasta.

Päivällä kun tulin töistä ei huurre ollut vieläkään varjopaikoista sulanut,
vaikka aurinko olikin paistanut pilvettömältä taivaalta.

Siispä kamera esiin ja pihalle,
sitten Killen kanssa vielä metsään hilebongauskävelylle.



Onneksi ei ole tämä sulka tipussa kiinni -
voisi olla kylmät oltavat...


Jää sulaa lammikon reunoilla..


Pientä ja herkkää...
hilekuorrutettua oravanmarjaa


Miten pieni voi olla niin suurta...
saada niin kaunista aikaan, täytyy vain pitää
silmät auki ja löytää ne pienimmätkin ihmeet.


Sammalmatolla tarvitsevat metsän pikkuhenget
jo villasukat jalkaansa ;)


Pienen pieni koivu, kohta
talvilevolle käy - valmistautuu
ensi kesänä kasvamaan taas hieman
suuremmaksi.


Jäätävää...


Ihmeellinen on luonto,
ihmeelliset ovat sen muodot, valot, varjot,
...elämän voima joka uudelleen ja uudelleen 
herättää kasvit eloon joka kevät vaikka 
tällä hetkellä tuntuu kesän vihreys lopullisesti
pois pyyhityltä.


++++++++++++++++++++

Kohtaa jokainen hetki uutena, pidä tietoisuudessa 
sen sisältämä rikkaus. 
Katso tuohon hetkeen syvällisesti ja sitten 
päästä irti siirtyäksesi uuteen hetkeen, 
jäämättä kiinni edelliseen. 

Jokainen hetki voi siten olla aivan tuore,
jokainen henkäys voi olla uusi alku, 
uusi irtipäästäminen, 
uusi ainutlaatuinen hetki.

+++++++++++

AINUTLAATUISIA HETKIÄ ALKANEELLE VIIKOLLE

toivoopi Hanna