Huurretta ja jäätä

Aamulla oli tässäkin kolkassa maata 7 astetta pakkasta.

Päivällä kun tulin töistä ei huurre ollut vieläkään varjopaikoista sulanut,
vaikka aurinko olikin paistanut pilvettömältä taivaalta.

Siispä kamera esiin ja pihalle,
sitten Killen kanssa vielä metsään hilebongauskävelylle.

Onneksi ei ole tämä sulka tipussa kiinni -

voisi olla kylmät oltavat...

Jää sulaa lammikon reunoilla..

Pientä ja herkkää...

hilekuorrutettua oravanmarjaa

Miten pieni voi olla niin suurta...

saada niin kaunista aikaan, täytyy vain pitää

silmät auki ja löytää ne pienimmätkin ihmeet.

Sammalmatolla tarvitsevat metsän pikkuhenget

jo villasukat jalkaansa ;)

Pienen pieni koivu, kohta

talvilevolle käy - valmistautuu

ensi kesänä kasvamaan taas hieman

suuremmaksi.

Jäätävää...

Ihmeellinen on luonto,

ihmeelliset ovat sen muodot, valot, varjot,

...elämän voima joka uudelleen ja uudelleen 

herättää kasvit eloon joka kevät vaikka 

tällä hetkellä tuntuu kesän vihreys lopullisesti

pois pyyhityltä.

++++++++++++++++++++

Kohtaa jokainen hetki uutena, pidä tietoisuudessa 

sen sisältämä rikkaus. 

Katso tuohon hetkeen syvällisesti ja sitten 

päästä irti siirtyäksesi uuteen hetkeen, 

jäämättä kiinni edelliseen. 

Jokainen hetki voi siten olla aivan tuore,

jokainen henkäys voi olla uusi alku, 

uusi irtipäästäminen, 

uusi ainutlaatuinen hetki.

+++++++++++

AINUTLAATUISIA HETKIÄ ALKANEELLE VIIKOLLE

toivoopi Hanna